Näin sairaslomalaisena ehtii hyvin kirjoittelemaan päiväkirjaan. Olen jo kauan aikaa ajatellut kertoa autoilu harrastuksestani. Itseasiassa olen varsin kiinnostunut kaikista moottorivempaimista.

Aivan pienenä tyttönä pidin kovasti myös kottikärryistä. En tiennyt hauskempaa hupia kuin pyörittää nojallaan olevan kottikärryn pyörää. Emäntä nauroikin, että minulle pitäisi viedä hakumetsään kottikärryt, niin haukkukin irtoaisi!

Kun emäntäni kävi minut hakemassa, hänellä oli sellainen vanhahko volvo. Se oli mainio matkailu auto. Kontissa oli niiiiin paljon tilaa, että sovin sinne pitkälleen vaikka kuinkaperin. Nyt meillä on tällainen farmari passatti ja joudun konttitilan jakamaan noiden valkoisten rääppänöiden kanssa.

Isäntäni ei ollut harrastanut koiranäyttelyitä ennen minuun tutustumistani. Emäntä houkuttelikin isännän mukaansa Lappeenrannan näyttelyyn pääsiäisenä 2007. Minun kannalta tylsää oli se, että isäntäväki lähti syömään ja tanssimaan hotellilla. Ajattelivat, että olisin heitä odotellut kiltistä huoneessa. Kissanviikset sanon minä! Jos reissuun lähdetään yhdessä, niin siellä kanssa viihdytään yhdessä. Emäntä yrittikin jo karata heti alkumittelöissä. Niinpä pinkaisin ovesta perään. Isäntä oli juuri vaihtamassa vaatteita, joten sainpas sen juoksentelemaan kalsareissaan hotellin käytävillä, heh heh! Mutta jos olisin tiennyt mihin joudun, niin olisin jättänyt tuon äskeisen tekemättä.

Olin jo onneni kukkuloilla, kun he ottivatkin minut mukaan. Mutta tylsät oli bileet. Istua nakotin volvon kontissa koko illan, pyh. Ajattelinkin tehdä jäynää, mikä oli varsin helppoa, kun emäntä oli antanut edellispäivänä raakaa kananmunaa ja ruokaöljyä ruokani seassa. Änkesin itseni etupenkille, taiteilin kiikkerästi apukuskin tuolille ja kyykistyin antaumuksellisesti. Olin varsin tyytyväinen siihen hajukasaan, jonka sain aikaiseksi tikistettyä. Tämän jälkeen uni maittoikin hyvin kontin puolella. Emäntä ei vielä huomannut mitään, kun haki minut myöhemmin illalla takaisin huoneeseen.

Seuraavana aamuna isäntä oli hieman pääkipuinen ja jäi hotellille nukkumaan, kun me emännän kanssa kävelimmä näyttelypaikalle. Kun kehämme oli ohi (olin muuten PN4!), soittelimme isännälle kyytiä hakemaan. Hän kuulemma vastasikin varsin tuskaisen kuuloisena. Isäntä ajeli epätoivoisena pitkin Lappeenrannan katuja, kaikki ikkunat auki, minun läjäni apukuskin penkillä ja yritti etsiä lyhintä mahdollista reittiä näyttelypaikalle! Hotellin parkkihallista oli aikaa poistua ainoastaan 15 minuuttia, joten penkin siivousoperaatio jäi näyttelypaikalle. Aamupalakin oli kuulemma mennyt hukkaan ja löytyi varsin pikaisesti parkkihallissa auton vierestä. Olisi siinä ollut poliiseilla ihmettelemistä jos olisivat sattuneet pysäyttämään, heh! Kyllä olin tyytyväinen itseeni.

Isäntäväki on myöhemmin todennut, että nauru oli silloin kaukana. Nyt tosin jutulle nauretaan kotonakin vedet silmissä. Isännällekin kuulemma oli ollut pistämätön kokemus tämä koiranäyttelymatkailu.

Isäntä sai seuraavan kerran tuta koirien mahtavat aromit heinäkuussa. Olimme hakemassa Napsua Kuhmosta. Napsu ei pitänyt autosta ei sitten yhtään. Mökötin kontissa, kun Napsu sai ajella isin sylissä etupenkillä. Isännällä oli silloin varsin ärhäkkä vatsatauti, joten sisua oli vaadittu jo ylipäätään reissuun lähtemiseksi. No Napsu oli sellainen kuplahuuli, kun sillä oli pahaolo autoilusta.

Lopulta tuli varsinainen puklu, josta suurin osa osui isännän povitaskuun ja loput valuivat paidankauluksen sisäpuolelle. Ilmeisesti Napsun ja isännän välillä oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun enimpien jälkien pyyhkimisen jälkeen Napsu sai jatkaa isin sylissä. Kihertelin varsin vahingoniloisena, kun pysähdyimme kahveille. Kyllä ihmiset katselivat isäntää, jolla oli erinomaisen tahrainen paita päällään.