Jipii! Vapaus koitti!

Olen saanut ulkoilla ulkotarhassa nyt jo reilun viikon päivät. Itseasiassa saan olla ulkona jo koko päivän. Ja saan jo myös pikkaisen jahdata lumipalloja ja kolata lunta. Kävin siis lekurissa helmikuun alussa ja silloin otettiin uusi kuva käpälästä. Murtuma oli lähtenyt luutumaan hyvin ja paketin sai ottaa jo jalasta. Lenkille ei kuulemma vielä pääse ja ylimääräinen hyppiminen pitäisi rajoittaa. Tosin en tunne termiä: rajoittaa hyppiminen...

Emäntä sai samalla reissulla varsinaisen kuningas ajatuksen. Makoilin krapulassa eläinlääkärin lattialla ja emäntä vilkaisee onnellisena kelloa ja toteaa, että mehän ehdimme vielä soittotunnille. SOITTOTUNNILLE! Kuka idiootti vie krapulaisen hovarontin pianotunnille? No meidän emäntä... Ensinnäkin kävely autolle meni vähän niin ja näin ja emäntä joutui auttamaan takapuolesta autoon. Sitten mennään konservatoriolle, jossa ihmiset nauroivat minulle, kun etu- ja takajalat menivät vähän eritahtiin. Sitten kiivetään rappusia ja hui kamala, että huimasi. Itseasiassa huimasi niin kovasti, että jouduin pötkähtämän keskelle portaita. Siinäpä emäntä sitten jumppasi ja kantoi vetelän rontin toiseen kerrokseen. Soitonope on oikein mukava täti - olen toki tunneilla käynyt ennenkin. Mutta nyt ei kyllä häntää heilututtanut, kun siinä täti ja emäntä yhdessä tuumin kilkuttivat kahta - siis KAHTA - pianoa ja harjoittelivat Sostakovitsia.

Kerrataanpa vielä: Hirveä jysäri ja ihmiset soittavat kahdella pianolla modernia pianomusiikkia. Voiko pahempaa kohtaloa koiralla olla! Jollain ihmeen konstilla siitä selvittiin. Kun vihdoin päästiin kotiin, oli meillä vieraita. Sen verta närkästynyt olin saamastani kohtalosta, että mökötin eteisessä, enkä antautunut rapsutettavaksi. Siinähän mietti emäntä tekosiaan.

Tämän sairasloman vuoksi olen kuullut aivan mahdottomia herjauksia. Lisäksi minua ei ole muistettu ruokkia. Ensinnäkin ihmisväki väitti, että olen lihonut sairaslomani aikana. Miten ihmeessä tällainen neiti voi lihoa, jos saan hädin tuskin kaksi raksua aamuin illoin ruoaksi? Kysynpä vaan. Ja toisekseen: katsoisivat porsaat ensin peiliin, ennen kuin arvostelevat ERI:n arvoisen koiran linjoja. Pyh. Tuo ruoan vähyys on suorastaan pakottanut minut etsimään ravintoa kaikista mahdollisista tilanteista. Tästä taas tietysti seuraa mahdoton metakka.

Onneksi jo nyt kun pääsee ulkotarhaan, niin olen sen verta voinut jumpata, että alan olla taas sutjakassa kunnossa. Tosin täytyy myöntä, että omastakin mielestäni on loisto poissa, kun lihakset ovat hävinneet. Täytyy vain treenata kovasti Napsun - tarha toverini - kanssa. Joka aamu aloitammekin heti ulospäästyä lihas- ja vetreysharjoittelun kevyellä aamupainilla. Eiköhän tässä taas päästä kuntoon.

Napsu kertoi juuri saamastaan kohtelusta. Tämä kaveri pitää paljon lämmöstä ja saunomisesta. Nyt on kuitenkin jäänyt jo muutamana iltana saunat väliin, kun ei kuulemma tarvitse ihan joka ilta saunoa. Olen minäkin koittanut tuota saunapuolta, mutta ei se oikein minun juttuni ole. No Napsu joka tapauksessa pyrkii joka ilta saunaan. Tänään sattui ikävä kyllä olemaan suihkuilta. Näpsälle sattui vahinko ja hän pyrki saunaan. Todettuaan lauteet kylmäksi ja kun lähempi kiukaankin tarkastelu osoitti, että sauna ei tänä iltana lämpiä, päätti hän poistua. Emäntä oli paraikaa suihkussa ja eikös siinä sitten käynyt niin, että Napsu loikkasi suoraan vesilätäkköön. Voi sitä piipityksen määrää, jonka tuo pikku-valkoinen päästi ulos tullessaan!