Rakas päiväkirja,

Nyt meillä kilisee koko sakilla. Emäntä on aivan sekaisin. Niin minähän siirryin eläkeläiskoiraksi jokin aika sitten. Siihen saakka oltiin emännän kanssa treenaamassa melkein joka ilta. Nyt juuri tänään, kuta kuinkin kello 11.27 emäntä huokaisi todella raskaasti ja alkoi maanisesti tutkia koirasivuja. Ääneen totesi, että nyt on aivan pakko saada harrastuskaveri. Sitten se jo kohta liki itkeä tyrskii, että eihän hän voi uutta koiraa ottaa, kun minunkin kanssa kuulemma pitäisi jotain järkevää keksiä. Ota noista kaksijalkaisista nyt selvä! Siis on aivan järkevää esimerkiksi harrastaa roskisten kaivelua, lumihangessa pyöriskelyä, sohvalle yrittämistä ja nelitassu loikkaa. Kun vielä jollain konstilla saisin viestini läpi, että palloakin voisi joskus heittää, niin eihän tässä mitään hätää olisi.

Sitten meidän valkoisetkin kilistelivät tosissaan. Isäntä lähti aamusta ampumaan hirvikoetta. Sehän pakkasi aseensa autoon ja veti metsästysreleet niskaan. Tico ja Napsu olivat aivan täpinöissään. Kyllä niiden naamat venähti, kun isäntä jätti ne sisälle. Tico kilisytteli tosissaan ulko-oven kahvaa. Hölmö - se ovi aukaistaan siitä lukosta. Ticolla oli illalla muutenkin tiukkaa. Kaikki lelut, joilla se yritti leikkiä otettiin pois. Rikkominen ei kuulemma ole leikkimistä (sen minä jo tiesinkin). Tico yritti kovasti vahtia lelujaan, mutta siitähän seurasi vain niskavillojen tomeraa ravistelua. Loppuillasta Tico makasi matomatalana lapasen päällä. Oli se sen verta vakavan näköinen, että en tohtinut käydä sitä lapasta varastamassa. Mutta pallolla yritin näyttää miten leikitään oikeasti. Ensinnäkin parasta olisi päästä vähän korkeamalle. Sitten pallo tipautetaan ja alamäkeen pallo kierii mukavasti. Mikä sen parempaa kuin rynnätä perään. Sitten palloa voi laittaa eri paikkoihin. Emännän kotitossut on ihan jees ja sillä saa ihmiset nauramaan. Hauskin on kuitenkin ollut isännän maiharit. Siinä joutuu jo vähän askartelemaan, että saa pallon pois. Sitten palloa voi pompottaa seinään. Tosin ylläripylläri se kielletään melko pian kuulemma kovan metelin vuoksi.

Illalla kyllä minullakin alahuuli väpätti. Emäntä otti ja läksi valkoisten kanssa lenkille. Isännälle siinä sitten yritin sanoa, että nyt se akka unohti minut. Mutta ei isäntä ymmärtänyt. Ensin yritin huomion saada kovalla ininiällä. Ja kun katsekontakti oli saavutettu lähetin kiivaasti telepaattisa viestejä. Kyllä en tiedä mitä näiden ihmisten kanssa tekisi...

Noh koitetaan selvitä joten kuten!