Ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys, että pitäisi HUUTAA, jotta olisi helpompi ymmärtää. Se on aivan sama, jos vieressä huudetaan "KSKSKLGIONALDGINAID" ja sitten pitäisi osata toimia sen mukaisesti - tietämättä vähäänkään mitä ihmettä pitäisi tehdä. Emäntä onneksi hoksasi viimein, että ei se huutamalla parane. Meinasi välillä jo korvat alkaa soimaan... Kummasti olen kyllä oppinut luovasti soveltamaan käskyä P********E  tilanteessa kuin tilanteessa. Se on yleensä sen verta vakava asia, että on parempi lakata näyttelemästä kiinlaista. Mutta ei aina taida vika olla ymmärtämisessä - joskus vaan on korvat suunnattu johonkin hauskempaan juttuun. Kuten eilen:

Tarinahan alkaa siis siitä, kun nuo meidän valkoiset on niin sanottuja metsästyskoiria. Olen aina välillä yrittänyt Napsulta kysyä mitä ihmettä se tarkoittaa. Napsu on selittänyt asian niin, että metsästys on sitä, että ajetaan takaa jäniksiä. Tico on kyllä vakavasti ollut eri mieltä ja yrittänyt tolkuttaa meille, että metsästys on lintujen etsimistä ja haukkumista puuhun (mikä kyllä voisi käydä järkeen, kun pallotkin välillä lentävät kuin linnut). Napsu oli kuitenkin aivan varma asiastaan. Tosin olen joksus kuullut emännän tokaisevan, että Napsu onkin pystykorvanartun ruumiiseen syntynyt ajokoirauros - mitä tämä nyt ikinä tarkoittaakaan. Ja koska Napsu on aina niin topakka, päätin uskoa Napsua.

Ja eilen koitti tilaisuus. Olimme iltalenkillä ja koska nykyisin lenkkeillemme kummallisen myöhäiseen aikaan, sain kipsutella irti. Ja siitä se pomppasi - aivan nenän edestä lähti jänis. Pahkeinen, kun se pääsi karkuun, mutta sitkeästi jäljestin ja yritin selvittää mihin se pupu meni. Emäntä huuteli minua melko tiukalla äänen sävyllä takaisin, mutta tiukka keskittyminen vei kuulon. Ja sitten sain oikein kunnon vainun ja lähes törmäsin jänikseen. Siitä se ajo sitten lähti. Ajoin jänistä emäntää kohti - siitähän kai metsästyksessä on kyse. Mutta se idiootti laski jäniksen läpi ja Napsukin seistä toljotti vain paikallaan. Ajo siis jatkui. Tunsin kuinka tuuli viuhui korvissani ja näin pikku töpöhännän vilkkuvan aivan edessä. Tiukassa mutkassa vasemmalle sain paremman ajolinjan ja tunsin kuinka jalkani pureutuivat paremmin kuin koskaan hiekka maahan. Jänis ajautui hieman ulkokaarteelle ja suorastaan tunsin kuinka kuroin välimatkaa umpeen. Ja NAPS! Siinä se oli - voitin!. Jäniksestä tuli hippa. Mikä lie sille jänikselle sitten tuli - olikohan väsynyt pitkästä juoksusta, kun kävi ykskaks tielle pötköttämään.

Napsukin kirmasi pian takana - se oli saanut itsensä ujutettua irti kaulapannasta, kun tajusi, että jänis pääsi karkuun. Emäntä hölkkäsi vähän taaempana (edelleen ihmettelen miten ne ihmiset pysyvät hengissä, kun eivät jaksa kunnolla edes juosta). Lönköttelin voitonriemuisena vastaan ja odotin suuria kehuja, mutta vastassa oli kyynelehtivä emäntä. Tulkitsin ne ilon kyyneleiksi, kun lähdimme niin vauhdikkaasti kertomaan isännällekin. Juoksimme koko matkan kotiin ja emäntä ryntäsi isännälle kertomaan tapahtunutta. Ja aivan kuin isäntä ei olisi uskonut, vaan se hyppäsi saman tien autoon ja lähti katsomaan tuota tapahtumaa. Mutta jotenkin jäi paha maku suuhun. Missä rapsutukset, missä voittajalle tarkoitettu extrasapukka annos...

Tuosta kuulosta vielä. Emäntä kun tuntuu moittivan minun kuulemma kovin valikoivaa kuuloa, niin pitäisiköhän taas ensin tarkistaa oma pesä? Emäntä ja isäntä käyvät varsin kummallisia keskusteluja kuten: Isäntä: "Ilovaarirokki se on taas loppuun myyty" Emäntä:"Ai jaa, saiskohan sieltä nyt pakastimia halvalla?" Emäntä oli ilmeisesti kuvitellut, että kysymyksessä oli Markantalon loppuun myynti... Myös erään kerran emäntä ja isäntä keskustelivat koirien kouluttamisesta ja erääseen sääntökysymykseen emäntä vastasikin yllättäen: "Mutta eikös se johtunut siitä, että kone oli melkein kuiva" Isäntä meni kovin hiljaiseksi ja pyysi sitten toistamaan vastauksen - joka edelleen pysyi samana. Sitten olikin jo pakko kysyä, että mihinkähän kysymykseen se emäntä oikein vastasi... Vastaavia tilanteita on paljon. Sekin on hauska seurattavaa, kun emäntä ryntäilee ympäri huushollia, kun kuulee puhelimensa soivan, mutta ei kuule, mistä suunnasta ääni tulee.