No niin,

Se on kuulemma taas se aika vuodesta, että pitäisi jonkinsortin yhteenvetoa tehdä elämänsä taipaleilta. Tuossa aurinkoa ottaessa sitten kertailin hieman näitä menneinä vuosina tapahtuneita asioita.

Nykyinen elämäni alkoi oikeastaan silloin kun emäntäni haki minut Viitasaaren ABC:ltä. Muutin monen sadan kilometrin päähän, mutta eipä se minua oikeastaan vaivannut. Täällä tuntuu olevan enemmän mäkiä, mutta niistäpä ne pallot sitten pyörivätkin mukavemmin alaspäin. Alkuunsa sain olla ihan itsekseni talon valtiattarena, mutta pikkuhiljaa huushollissa väkimäärä on kasvanut. Alkuun se tuntui minusta varsin järkyttävältä, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, ei elämä ole yhtään hullummaksi muuttunut.

Ensin tuli isäntä. Isännän kanssa olemmekin kehittäneet aivan oman leikin lihapullien kanssa. Pelin henkihän on se, että isäntä yrittää kaiin tavoin varjella lihapulliaan ja minun tehtävä on sitten saada mahdollisimman monta syötyä. Peli on haastava ja vaatii viekkautta ja oveluutta - molemmilta osapuolilta. Peli taitaa tällä hetkellä olla 5-4 minun edukseni. Vielä kun keksisin, miten pääsisin jääkaappiin. Se helpottaisi pärjäämistäni tässä pelissä oleellisesti.

No sitten tuli Napsu. Tuo ärhäkkä pikku narttu, joka on kuitenkin pohjimmiltaan ujo nautiskelija. Napsun kanssa meillä on ollut monia mukavia hetkiä niin metsässä kuin tarhassamme. Erityisen lämmöllä muistelen niitä aikoja, kun pääsimme aamuyöstä partioimaan lähialueille. Tico tulikin jokin aikaa myöhemmin. Tico pelkäsi alkuun minua kovasti, mutta nyt mielestäni tulemme juttuun oikein hyvin. Olenkin yrittänyt olla erityisen kiltti Ticolle. Meillä on ollut silloin tällöin ongelmia siitä, kun emäntä on korottanut minulle ääntään jaTico on pelästynyt valtavasti. Heh - eiköhän se vielä joskus se emännänkin huutaminen lopu.

Viimeisin tulokas on tuo Inka -ihmispentu. Sekin on osoittautunut oikein mukavaksi tapaukseksi. Nautin erityisesti yhteisistä lenkeistä. Katsokaas, kun Inka lenkkeilee vaunuissa. Ja niissä vaunuissa on aivan vastustamattoman ihanat renkaat. En voi vastustaa kiusausta tarrata renkaisiin! Lenkit ovat niin riemukkaita, kun voin hyppiä, haukkua ja riehua vaunujen ympärillä. Lenkkeihin kuuluukin oleellisena osana emännän äänijänteiden aukaiseminen. Yleensä se huutaa ensimmäiset puoli kilometriä nimeäni naama punaisena. Se tekee hyvää hänen keuhkoillensa.

Vaikken todellakaan vedä vertoja siskolleni pienissä onnettomuuksissa, niin olen kyllä osoittanut olevani pesunkestävä hovawartti. Tassu on ollut paketissa pariin otteeseen ja sairaslomaa on tullut vietettyä. Alkuun me harrastimme emäntäni kanssa kaikenlaista mukavaa, mutta jostain syystä tulin siitä kovin vihaiseksi. Selvisi, että selkääni sattui ja olen nyt keskittynyt muihin lajeihin. Lihapullapelistä kerroinkin, mutta muita lempiharrastuksiani ovat purkan etsintä, uiminen ja kenkien piilottelu. Pidän kovasti myös matkustelusta ja näyttelyissäkin viihdyn mainiosti.

Minulla on oma yksiö ja suoritan päivittäin vartiointia omasta tarhastani. Ruokaa tulee säännöllisesti ja välillä onnistun sitä hankkimaan itsekin. Minulla on myös ikioma tennispallo. Näin neljävuotiaana voisinkin todeta, että bisnekset sujuu hyvin ja vointikin on mitä mainioin. Siispä kuono kohti uusia seikkailuja!