Ja niin ne vain taas veivät minut rantaan. Yritin jo kovasti toitottaa, että vedessä on vaarallista! Tästähän oli jo osoituksena vedessä lilluva keppi. Varmuuden vuoksi rähisin sille paljon, että nuo kaksijalkaiset varmasti huomaisivat kuinka vakavasta asiasta olisi kyse. Mutta ei, he vaan nauroivat ja nauroivat.

Eilis illasta oppineena pidin jo pientä hajurakoa noihin ihmisiin. Etteivät vaan pääsisi yllättämään! Mutta sitten he ottivat käyttöönsä salaisen aseen. Eihän yksikään hovawartti voi sellaista vastustaa ja niiden eteen on todella tehtävä kaikkensa: LIHAPULLAT!

Emäntä jäi rannalle ja isäntä kahlasi veteen. Sitten emäntä viskasi lihapullan isännälle ja minulla alkoi jo olla huoli siitä, että tuo isäntä syö minun pullat. Pakkohan se sinne oli sitten mennä. Emäntä kyllä puheli jostain kaloista, jonka vuoksi hän itse EI aikonut uida. No niin, jos siellä on siis noita kala-petoja, niin miksi minun sitten pitäisi mennä? Kuulin puhuttavan myös siitä, että kesällä meidän lenkkeilyt tulee keskittymään lähinnä vesijuoksuun. Syksyllä pitäisi olla huippukunnossa, jotta jaksaa vihellellä maastokokeissa.

No mutta takaisin tuohon uimiseen. Tänään meni ehkä himpun verran paremmin. Edelleen yritin uida pystyasennossa. Olisipa saanut edes vähän takajaloilleen pitoa. Välillä onnistuinkin jo uimaan melko virtaviivaisesti.

Ok, jatkukoon uimakoulu, jos siitä hyvästä saa lihapullia. Sitä paitsi se viilentää kivasti. Ja ainahan kosto elää! On niin mukava käydä ensin kellimässä multakasassa, jonka jälkeen livahtaa sisälle hinkkaamaan vedet ja liat mattoon, hih hih...