Hei,

Olen Tara hovawartti. Emäntä on väkertänyt minulle ihka omat kotisivut ja täälläpä sitten minulla on myös tämä päiväkirja.

Tänään 9.5.2007 on minulle kertynyt ikää 14 kk ja 2 päivää. Lyhyessä elämässäni olen jo ehtinyt nähdä yhtä ja toista. Eilen esimerkiksi mahdottoman mukavan miehen, mutta sitten se mies kävi minua pistelemään. Kun vihdoin toivuin tuosta henkisestä traumasta huomasin siellä oudosti haisevassa huoneessa hurjan pedon. Emäntä väitti sitä roskikseksi. Olinkin sitten niiiin hurjan rohkea tyttö, että uskalsin käydä - muina miehinä - sitä nuuskimassa.

Se mies oli kuulemma eläinlääkäri. Sinne minut kiikutettiin kuulemma sen vuoksi, että juoksuni ensimmäinen väli oli todella lyhyt. Vain kolme kuukautta. Mutta samalla hoidettiin vuosirokotukset ja laiteltiin paperit kuntoon tulevaa ulkomaan reissua varten. Siinä määrin emäntä ja se ell mies vain puhuivat ja puhuivat, että minulle tuli tylsää. Onneksi huoneessa oli kokovartalo peili ja sain ihailla itseäni jonkin tovin.

Aiemmin elämässäni on siis tapahtunut kaikenlaisia muutoksia. Alun elämääni asuin Keski-Suomessa lähellä omaa emoa. Mutta sitten tapahtui jotain ja eräänä päivänä kotiini ajeli sellainen sininen auto. Kyydissä oleva nainen tiiraili ja katseli, komenteli ja leikki. Hitsin hauska se oli, kun välillä hihkui minulle kovasti ja antoi minun riehua kepin kanssa. Mutta kyllä se taas välillä murahtikin minulle. Jatkoin elämääni normaaliin tapaan ja viikon kuluttua lähdin isäntäni kanssa autoajelulle. Olin jo riemuissani, kun auton ovi aukesi ja päästiin vihdoin ulos. Isäntä ei vain minun riemuun yhtynyt, oli kovin vaisu. Sitten tulikin se hassutäti. Enhän minä sitä alkuun muistanut lainkaan. Isännän ja sen tätin kanssa käveltiin autolle, mutta se ei ollutkaan meidän oma. Sitten isäntä sanoo minulle hei hei ja kävelee pois. Tätikin näyttää kovin murheelliselta, enkä minä käsittänyt yhtään juonen kuviota. Pian lähdimmekin ajamaan oudolla autolla ilman isäntää. Kyllä siinä oli ajatukset kovilla. Lähdin varmuuden vuoksi tarkastamaan tilannetta etupenkille.

Täti näytti oudolta. Oli iloisen oloinen, mutta näytti kuitenkin apealta. Päätin tarkastaa tilannetta tarkemmin ja painon pääni hänen kädelleen. Ajelimme tovin näin ja täti kehui minua hyvin hienoksi tytöksi. Päättelin, että asiat ovat kunnossa ja jotenkin vain tiesin, että tässä on minun uusi ihminen. Lähdin nukkumaan takapenkille ja matkaan menikin monta tuntia.

Nyt olenkin asunut täällä uudessa paikassa nelisen kuukautta. Uuden emännän kanssa olemme harrastaneet ja kyllä se joskus on kovapäinen. En millään saa tahtoani periksi. Onneksi taidan olla jossain määrin fiksumpi, sillä toisinaan onnistun pääsemään päämääriini silkalla oveluudella.

Hauskinta mielestäni on ihmisten etsiminen. Joka viikko käymme etsimässä ihmisiä metsästä tai romujen seasta. Tylsintä on taas tokoilu. Tai onhan sekin tosi hauskaa, mutta kun en millään malttaisi olla ihan tiptop, vaan mieleni tekisi hieman riehua. Sitten myös jäljestäminen on kivaa. Emme ole vielä etsineet ihmisiä jäljen perusteella, mutta jäljestän aina, kun se on mahdollista. Hauskaa on myös hyppiminen ja erityisesti lunta minä rakastan.

Mutta nyt on taas riennettävä. Tämä oli tällainen pika esittäytyminen. Kirjoittelen päiväkirjaani aika ajoin!

Hännänheilutuksia
-Tara-